Tiedättekö miten turhauttavaa on, kun ei osaa päättää millä tavoin muokatut kuvat olisivat eniten omaan mieleen? Kun vaihtoehtoja on yhtä monta kuin Lightroomissa nappulaa ja instagramissakin silmää miellyttää monet eri tavalla muokatut kuvat. Ei siis pysty välttämättä sanomaan, että hei just tollasia kuvia minäkin haluan vaan yleensä jonkun kivan nähdessä on olo, että ton mä muuten haluun ja heti seuraavan minuutin aikana se vaihtuu ”eiku ton mä haluun sittenkin”.

Moni instagramissa menestynyt vaikuttaja ainakin takavuosina kertoi sen olevan tärkeää, että kuvat sopivat yhteen ja feed vaikuttaa yhtenäiseltä. Yksi merkitsevä tekijä tässä on mielestäni juuri se, että kuvat värisävyiltään sopivat yhteen, jolloin jonkun tietyn presetin käyttäminen voisi hyvinkin olla suotavaa.

Presetejä taas voi joko ostaa tai tehdä itse. Minä en osta, koska osaan tehdä itse, jos vain piru viete osaisin päättää ne värit. Ajattelinkin nyt näyttää teille, miten tekin voitte itse kokeilla erilaisia vaihtoehtoja Lightroomissa, jos yhtään olette kiinnostuneita kuvankäsittelystä.

Jossain vaiheessa tykkäsin tällaisesta tyylistä tosi paljon, mutta just nyt se on alkanut kyllästyttää. Tämän saa tehtyä muokkaamalla kaikkia värejä (laitan tähän alle säädöt), vibrancea plussan puolelle 49 ja saturaatiota pois 12. Valotusta olen säätänyt käyrällä. Tässä ne värit:

Tämä vain esimerkkinä kuinka eri värinen kuva voi olla. Tämä preset sopisi ehkä lähinnä syksyyn, sillä havupuut ovat aivan liian oranssit näin.

Tämä vaati säätöä vähän enemmän myös. Vibrancea on +8 ja saturaatio -15. Käyristä säädin sekä vihreän, sinisen että punaisen kaikki samalla tavalla:

Lopullinen oranssi silaus tähän tulee säätämällä vielä highlightseja. Tämä on sellainen osio, joka takaa sen, että kuvasta todella voi tehdä minkä sävyisen vain. Säädä shadowseja ja highlightseja mielin määrin ja saat mitä ikinä vain haluat: violettia, vihreää, sinistä, ihan mikä sävymaailma vain.

Tämän voisi sanoa olevan lähes neutraali, vaikka tästäkin on otettu värejä hieman pois. Jää omaan makuuni ehkä liian vaisuksi. Vaikea nähdä, että instafeedini olisi tällainen.

Vibranceen ei ole koskettu, mutta saturaatiota vähän pudotettu. -12 on hän. Loput tässä:

Sen mitä nyt olen näiden presetien kanssa, omien ja youtubesta opiskelluiden, säätänyt, olen päätynyt siihen, etten väkisin väännä valkotasapainoa johonkin tiettyyn (toimii ehkä puhelinkuvien kanssa paremmin?) vaan jokaiseen kuvaan haen aina oikean valkotasapainon jostain puhtaan harmaasta, mikäli sellaista on kuvassa tarjolla. Näihin kuviin otin sen Tahkiksen housuista.

Koen suurimmaksi ongelmaksi tällä hetkellä vihreän. Mun instakuvissa tulee ikuisesti olemaan vihreää jalkapallosta johtuen, joten mun olisi jo aika päättää millaista vihreää haluan. En välttämättä kuitenkin tuota nyt muodissa olevaa, josta on kaikki keltainen otettu pois.

Tavallaan toivon, että kuvanmuokkausvalintani joskus aikuisena tulevat olemaan nämä: säädetään valoja, ripaus vibrancea ja saturaatiota eikä mitään muuta ylimääräistä. On jollain tavalla helpompaa nimittäin elää, jos ei edes tietäisi, mitä kaikkia mahdollisuuksia on.

Rahan säästäminen on vähän kuin laihduttaminen – aina siitä haaveilee, mutta harvoin se tuottaa tulosta ilman rutiinien muuttamista arjessa. Avainjuttu molemmissa projekteissa on ymmärtää tämä: jos haluaa erilaisia tuloksia, täytyy asioita tehdä eri tavalla kuin aiemmin. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

Voitte varmasti arvata vieneen vuosia ennen kuin minä olen pystynyt viemään kaukaiset haaveet teoiksi. Enkä varmasti ole ainoa? Jos ihan tosi mustavalkoisia ollaan, säästämiseen auttaa ostamisen lopettaminen ja laihtumiseen oikean ruuan syöminen välttelyn sijasta.

Olen aina pitänyt hauskana sitä, että minä laihaakin laihempi lapsi olen aikuisiällä paisunut kuin pullataikina ja kaikki kaupallisen alan tutkinnot kirjanpitoon painottuen käyneenä en ole osannut säästää. Minusta oli tosi hauskaa jo opiskeluiässä harrastaa kauppojen kiertelyä ja ostella alerekeistä kaikenlaista renttua, joita käytin keskiviikkobileissä. Siitä se shoppailuharrastus lähti eikä sille tullut stoppia ennen kuin menneenä kesänä, kun päätin lähteä kokeilemaan onnistunko olemaan vuoden ostamatta vaatteita.

Nyt tiedän onnistuvani ja tiedän myös, miltä tuntuu, kun rahaa jää säästöön. Ihan pirun hyvältä.

Näin minä olen onnistunut säästämään tänä vuonna:

1. Aloimme jo alkuvuodesta tekemään itse eväät meille molemmille töihin ja se on selvää säästöä. En ole toki laskenut paljonko meillä menee viikon ruokiin, mutta veikkaan, että vähemmän kuin 32,5 euroa viikossa, mikä olisi mennyt työpaikan ruokalaan. Aiemmin minulla oli myös tapana käydä kahvilla työpaikan ruokalassa, mikä maksoi viikossa 12 euroa. 44,50 euroa viikossa siis kulutin töissä aiemmin, kun nyt kustannukset ovat sen, mitä kuluttaa ruokakauppaan. Yhdestä lasagnesta syömme 3 kertaa ja keitosta sen samat 3 kertaa, joten ei ne meidän ruokakauppakulutkaan mitkään päätä huimaavat yleensä ole.

2. Lopetin vaatteiden ostamisen. Vaikka minulla on lupa ostaa kaikkea muuta, en ole silti saanut tuhlattua niin paljon, mitä vaatteiden ostamiseen meni joka kuukausi. En ikinä edes tarvinnut oikeastaan mitään, mutta silti ostin vaatteita. Ihan käsittämätön juttu.

3. Hintojen vertailu. Ootko koskaan tutkinut makaronisäkkien kilohintoja? En minäkään, mutta poikaystävä kertoi ison makaronisäkin kilohinnan olevan kalliimpi kuin pienemmän. Ostamme vessapaperimme Lidlistä, sillä se on laadukkaampaa ja riittoisampaa kuin mikään Serla tai Lambi koskaan.

4. Ulkona kahvittelun vähentäminen kertaan viikossa ja mielellään ei edes sitä. On väliä missä käy kahvilla, ainakin rahan kannalta. Turun keskustassa tai ostoskeskuksissa kahvitteluun menee kerralla 7-10 euroa, kun esimerkiksi Luoma-ahon leipomosta (Järviseudulla) pullakahvit saa parilla eurolla. Ei siis rahan säästämisen kannalta olisi järkevää lähes koskaan käydä kahvilla missään kaupungissa, koska se nyt vaan on kallista. Samaan kategoriaan menee kaikki ulkona syöminen ja baareilu. Kumpaakaan ei tule harrastettua pahemmin enää.

5. Lopetin kuntosalijäsenyyden. Minulla oli Elixialle jäsenyys, jonka lopetin, koska muutin ja tiesin, etten enää kävisi sitäkään vähää kuin aiemmin. Olen vaihtanut salitreenin metsiin ja kotijumppaan. Tämäkin on ollut yksi tapa säästää.

Ensi vuonna haluan jatkaa samaan malliin, koska haluan säästää kokemuksia varten. On myös paljon turvallisempi olo, kun tilillä on vähän jotain, eikä yllätysmenot tuota liikaa päänvaivaa.