Kehopaineita on monenlaisia, joista suurin osa taidetaan kokea muulloin kuin raskaana ollessa, mutta on sitä painetta silloinkin. Ainakin itselläni on ollut, vaikka kovasti alunperin ajattelin, että nyt tässä vaan paisutaan ja sitten synnytetään lopulta. Ei se paisuminen kuitenkaan niin helppoa olekaan eikä varsinkaan kuukausitolkulla odottaminen. Kehopaineet ovat siis saavuttaneet minutkin jossain vaiheessa. Juuri nyt ei tunnu kovin pahalta, mutta haluan silti kirjoittaa tästä.

Oma tarinani alkaa siitä, että olin marraskuussa 2020 valmis luopumaan arkiherkuttelusta, jota ei siis ollut paljon, mutta oli silti sen verran säännöllisesti, että se haittasi aineenvaihduntaani. Oli siis tarkoitus saada kroppa toimimaan oikein ja ehkä sitä kautta hieman laihtua. Kuinkas sitten kävikään? Tulin raskaaksi ja tämä tällainen laihdutusmeininki oli siinä kohtaa tuomittu odottelemaan parempia aikoja. Raskaana ollessa saa kuitenkin urheilla ja juosta, mikä teki hyvää myös ulkoisesti. Reisipalat kapenivat kaikesta juoksemisesta ja se tietysti toi tyydytystä, kun muuten se varsinainen laihtuminen oli kielletty.

Sitten alkoi toinen kolmannes ja juokseminen loppui. Siinä kevättalvella muutenkin liikkuminen oli jotenkin aivan liian vähäistä ja välillä oli hetkiä, kun tunsin itseni lähes lihoneeksi. Ja siitäkös ahdistus iski. Hyvä etten mittanauhan kanssa käynyt itseäni läpi, vaikka se nyt hieman haastava mittari vyötärön kohdalta tässä tilassa onkin. Eniten kammotti, jos jalkani ovat lihoneet. Pääsin yli hetken päästä koko ajatuksesta, kun lisäsin liikuntaa eikä painoni vieläkään noussut mitenkään liian kovaa tahtia.

Noin kuukausi sitten tuli taas uusi ahditusaalto. Raskausdiabetesdiagnoosi pakotti lisäämään liikuntaa edelleen, koska jotenkin se vaan aina jäi. Sitten alkoivat viikot, kun paino nousi kamalaa vauhtia. Sekös tuntui hurjalta, kun viikkoja on vielä myös jäljellä ja nythän vauva vasta alkaa kunnolla kasvaa.

KEHOPAINEET OVAT KAMALAN SYVÄLLÄ MEISSÄ

Ärsyttää tosi paljon se, miten syvällä tällaiset kehopaineet voivat olla. Raskaus on ihan viimeisintä aikaa, kun omaa painoaan tai ulkoista olemusta kuuluisi murehtia, koska asialle ei vaan voi tehdä samalla tavalla kuin ilman raskautta. Syödä pitää tietysti terveellisesti ja siihen pyrinkin, mutta kyllä sekaan on mahtunut herkkuja silti. Myös raskausdiabeteksesta huolimatta. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että aterian jälkeiset arvot alkavat nousta ja joudun olemaan paljon tarkempi kuin aiemmin. Silti – kesäaika ja jäätelöä tekee mieli lähes aina, kun aurinko paistaa.

Jotenkin tosi tylsää edes miettiä tällaisia asioita raskauden aikana, mutta mikäpä muu meillä suomalaisilla tuntuu olevan mielessä koskaan kuin oma paino. Joko sitä on liikaa tai liian vähän, riippumatta siitä onko normaalipainoinen kaikesta huolimatta. Kunpa voitaisiin vaan olla tasaisen esimerkillisiä ja harrastaa liikuntaa tarpeeksi viikossa sekä siihen päälle syödä tasapainoisesti ilman jatkuvaa diettailua tai muuta, millä vain sotkee aineenvaihduntansa.

Tällä hetkellä olen onneksi ihan tyytyväinen. Mahani alkaa olemaan tosi söpö kaikessa isoudessaan ja jäljellä on enää hillitön kesäturpoaminen, joten eihän se auta kuin odotella synnytystä. Siihen asti aion ottaa potkuja vastaan ja yrittää pitää sokerit tasaisina. Eihän tässä muutakaan voi. 🙂 Ehkä raskausaika loppujen lopuksi opettaa kehon suhteen sen, että tekee asioille silloin jotain, kun voi. Ennen raskautta tai sen jälkeen, koska raskausaika pitää käyttää johonkin muuhun kuin oman kokonsa murehtimiseen.

Meikäläisen tämän vuoden kesäloma alkaa olla ohi, kun huomenna koittaa paluu takaisin työelämään hetkeksi. Kaksi viikkoa olen saanut huilailla ja tuntuu kyllä, että pieni tauko töistä tuli ihan tarpeeseen. Ollut hullu kevät eikä loppua näy nyt, kun menen takaisin. Viisi viikkoa on töitä enää jäljellä ennen kuin jään äitiyslomalle, jännittävää! Tavallaan ihan kiva vielä mennä töihin, ettei ihan kaikki pyöri vain mahani ympärillä ja joutuu pakostakin ajattelemaan muutakin. Raskausaivo-oireyhtymäkin helpotti lomalla hieman, mutta veikkaan sekoilun kyllä palaavan nopeasti siinä vaiheessa, kun ärsykkeitä tulee joka suunnasta ja pitäisi muistaa kaikenlaista.

Jäin tosiaan lomalle pari viikkoa sitten päämääränä ihan aluksi Pirkanmaalla sijaitseva Kihniö, jossa hengasimme pienessä vuokramökissä. Tällä kertaa tarkoituksena oli todella mennä käymään lähistön kansallispuistoissa, kun se edelliskerralla helmikuussa jäi pakkasten takia välistä. Suuntasimmekin heti maanantaina Seitsemisen kansallispuistoon lyhyelle parin kilsan kierrokselle. Ukkosvaroituksen takia emme lähteneet pidemmälle vaan palasimme mökille suunnitelmana mennä seuraavana päivänä tutkimaan Saari-Soljanen ja ehkä Multiharjun upea aarnimetsä. (Täällä postaus Seitsemisen retkistämme.)

Keskiviikkoaamu Kihniössä valkeni kovin harmaana yltyen todella kovaksi sateeksi. Vaihtoehtomme oli möllöttää mökissä neuloen ja lukien tai keksiä lähiseudulta joku sisäaktiviteetti. Melkein itseäkin huvittaa, kun sisäaktiviteetti sadan kilsan säteellä Tuurista on tietysti lähteä käymään Keskisellä. Mitä muutakaan sitä keksisi? Niinpä lähdettiin ajelemaan kohti Töysää, kierrettiin kyläkauppa, käytiin syömässä ja ennen mökille takaisin lähtöä tietysti käytiin vielä ruokapuolella. Mitä ostettiin? Vauvalle Vallilan ihana kettupussilakana, suklaata ja yksi Marimekon lautanen, jota olen väijynyt jotain puoli vuotta Turussa

Torstaina pakattiin pösö ja ajeltiin Turkuun. Kotimatkalla nähtiin kaksi kolaria, molemmat Turun päässä. Perjantaina puuhasteltiin kotona ja siivoiltiin, lauantaina olin yksin kotona ja sunnuntaina ei ilmeisesti mitään mainitsemisen arvoista, kun ei muista. 😀

TÄLLÄ VIIKOLLA

Tämän viikon maanantaina pakattiin taas kamat ja lähdettiin tällä kertaa Raumalla käymään. Käytiin ostamassa langat Tahkisen tulevaan riddariin. 🙂 Tiistaina aloitettiin kirppiskierroksella ja ostettiin kasa vaatteita vauvalle. Myöhemmin samana päivänä ajeltiin takas Turkuun ja sitten ei tehty yhtään mitään pariin päivään. Vaunukaupoilla käytiin joka päivä, mutta loppuaika möllötettiin kotona.

Perjantaina vihdoin repästiin ja ostettiin ne vaunut! Nyt meillä on Emmaljungat kotona ja ollaan niitä tässä ihailtu pari päivää. Eilen aloitettiin päivä aamulenkillä, josta selviydyin yllättävän hyvin. On ollut vähän ongelmia penikoiden kanssa, mutta eilen ne eivät onneksi vaivanneet. Sama juttu tänään, käytiin kiipeämässä Luolavuoren päälle, jotta välillä edes vähän hengästyisi ja taisi siinä samalla eilen hankitut liitoskivut mennä menojaan.

Mitähän kaikkea en muistanut mainita? Olen neulonut riddaria joka välissä, kun vaan ehtinyt. Katottiin Luciferin uudet jaksot kahdessa päivässä. Ollaan järjestelty kotia loman aikana paljon ja vihdoin alkaa olla paremmalla tolalla kaikki. Seuraavaksi täytyy hankkia pinnasänky vauvalle sekä kaikenlaisia muita härpäkkeitä. Vaunujen hankinta helpotti kyllä huomattavasti ja nyt tuntuu aivoissa olevan tilaa muullekin. 🙂 Onneksi oli mahdollisuus pitää pieni kesäloma tässä välissä, koska viiden viikon päästä tuskin enää pystyn pahemmin nostelemaan yhtään mitään, kun nytkin sitä jo mielellään välttelee.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂