Mun kahden viikon loma alkaa olla lopuillaan, kun tänään on kai perjantai. Molemmat lomaviikot ovat menneet ihan hujauksessa. Viimeiset kolme päivää olemme olleet ihan vaan kotona ja itse asiassa kaikkina päivinä käyneet vaunukaupoilla pohtimassa, mitkä vaunut ostaisimme. Eilen emme tehneet kaupoilta tultuamme oikeastaan yhtään mitään. Minä taisin enimmäkseen vain neuloa, sillä mulla on vaihteeksi uusi neuleprojekti. Aloin viime viikolla vähitellen taas neuloa ja syntyi hinku tehdä riddari Tahkikselle. Niinpä ostin Raumalta langat alkuviikosta ja keskiviikkona vihdoin kävin paidan kimppuun. Nyt on 12,5 senttiä koosssa, niskat ihan jumissa ja päätäkin vähän särkee. 😀

Nukkuminen tuntuu nykyään olevan ihan mitä sattuu, kun eilen herättiin kuudelta ja tänään nukuin seitsemään asti heräämättä kertaakaan. Veikkaan raskausdiabetekseen liittyvien sokerimittausten vaikuttavan jotenkin ja mittauspäivinä herään ns. liian aikaisin. Yritän olla stressaamatta, mutta tuosta aikaisin aamulla heräilystä sen tunnistaa, ettei täysin rennosti pysty vielä ottamaan. Edessä on vielä kovimmat viikot kesäkuussa, koska ilmeisesti raskausviikot 30-35 ovat ne pahimmat ja mulla on nyt siis 29+3 mittarissa. Samaan aikaan nyt siis vielä ilmat lämpeävät ja joillakin ihan vaan helle saattaa laittaa sokerit heittelemään. Olen sitä mieltä, että kehoni on parempi tottua lämpöön, sillä ylipäätään koko raskauden kannalta tässä on kovimmat viikot vielä edessä.

Kävimme tosiaan keskiviikkona parissa vaunukaupassa miettimässä, mihin sitä oikein päätyisi ja mitä ostaisi, mutta emme oikein viisastuneet. Kotona pohdimme ja googletimme koko illan (Tahkis googletti, minä neuloin) osaamatta päättää siltikään. Eilen ajelimme taas kaupoille ja keskityimme oikeastaan vain Emmaljungan NXT90 2in1:n ja sen perusmallin eroavaisuuksiin. Vaihdoimme kauppaa ja esitin tasan samat fraasit myyjälle, joka ei päästänyt meitä pois antamatta tarjousta. Saimme tähän päivään aikaa miettiä ja olikin hyvin selvää tänä aamuna suuntaavamme jälleen vaunukaupoille aamupalan jälkeen. Tällä kertaa ei vain enää ollut aikomusta palata tyhjin käsin.

VIHDOINKIN VAUNUT!

Vaunushoppailun jälkeen menimme munkkikahville Ruissaloon sekä kiersimme kasvitieteellisen, kun ei koronan takia ole sinnekään päässyt ollenkaan. Nyt se on vihdoin auki ja oli kyllä mahtava tähän aikaan vuodesta, kun joka toinen kasvi oli kukassa.

Emmaljunga NXT90 vihreänä tietysti. 🙂

Kotona huomattiin Luciferiin tulleen uusia jaksoja, joten olen tässä nyt pakottanut Tahkiksen katsomaan kanssani jotain neljä jaksoa… 😀 Ollaan kyllä tehty muutakin! Lastenvaatteet on nyt silitetty ja viikattu sekä parvekkeella vähän järjestelty. Istutettiin parit horsmat, jotka ostettiin Raumalta tiistaina.

Neuleprojekti taitaa jatkua vielä tänä iltana, kunhan tässä pitää pienen tauon ensin. Tekee mieli ihan sikana vaniljajäätelöä ja mansikoita, mutta pakko radin takia yrittää edes vähän himmailla jäätelön kanssa. Edes suklaa ei ole nykyään enää mikään ongelma, jäätelö on! 😀

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Saavutin raskauden viimeisen kolmanneksen viikko sitten, toinen kolmannes on nyt siis onnellisesti ohi. Toinen kolmannes alkoi jo helmikuussa ja päättyi tosiaan nyt toukokuussa. Tuohon välille on mahtunut kaikenlaisia raskaushuuruja, juokseminen loppui kokonaan ja onhan tuo mahakin alkanut kasvaa kunnolla. Ajattelin listailla tähän sen, mitä menneistä viikoista muistan.

15+4 Liitoskivut vaivasivat helmikuussa! Se oli uutta ja ihmeellistä, mutta aika nopeasti hoksasin niiden liittyvän liukkauteen ulkona. Köpsöttelin tosi varovaisesti liukkaalla, se jännitti häpyluuta ja seurauksena kunnon liitoskivut.

18+3 Töissä oli muuten ihan tavallinen päivä, mutta olimme kollegani kanssa kaksistaan pitämässä taloa pystyssä. Hän oli puhelimessa juuri asiakkaan kanssa, kun minä muistin yhtäkkiä äitiyspakkauksen uuden sisällön olevan nähtävillä Kelan sivuilla. Menin sinne ja alkoi kauhea itku, koska mukana oli aivan järjettömän ihana kettubody ja muutenkin koko pakkaus oli täynnä kettukuosia, aivan kuin joku suurempi voima olisi tiennyt just meidän saavan vauvan tänä vuonna. Kollegani höpötteli tyytyväisenä puhelimessa, kun minä itkin silmäni päästä, koska äitiyspakkaus. 😀

19+5 Viimeiset juoksut. Kovasti lähdin juoksulenkille, mutta pystyin juosta jotain 4 minuuttia.

PUOLIVÄLIN JÄLKEEN

21+4 Hain Noshin paketin, kun olin tilannut itselleni yhden mekon ja vauvalle ensimmäisen vaatteen. Otin sen paketista ja aloin itkeä, koska se oli niin pieni. 😀

21+5 Käytiin metsäretkellä Somerolla, joka ei ollutkaan aivan niin helppo reitti kuin olin ajatellut. Hyvä etten tippunut yhdeltä jyrkänteeltä ja muutenkin oli sis paljon kiipeilyä sekä vaarallisia tilanteita tähän tilaan nähden. Selvisin kuitenkin, mutta muistan tuon olleen sellainen ensimmäinen kerta, kun en voinutkaan enää riehua aivan kuin ennen.

22+2 Vihdoin rakenneultra! Oli tosi jännittävää! En osannut etukäteen pelätä, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa ja tämä ajatus hiipi päähän vasta ultra-aamuna. Oli hämmentävää nähdä vauva taas ja vielä hassumpaa kuinka liikkuva tapaus hän olikin, kun olin luullut, ettei tuolla mahassa mitään tapahdu koskaan. Syy tähän tietysti löytyi istukan sijainnista, joka olikin siis edessä eikä takana, kuten ensimmäisessä ultrassa sanottiin. Oli myös mahtavaa kuulla kaiken olevan kunnossa.

23+0 Oli muuten tavallinen aamu, mutta meillä oli jäänyt 2 perunaa kattilaan yön yli pöydälle ja siitähän sitten itkuparku alkoi. Kuinka törkeää jättää kaksi perunaa ihan yksin yöksi kylmänä lojumaan pöydälle. Itkin, kun niiden oli kylmä ja ne oli unohdettu. Olivat yksinäisiä. Tahkis yritti lohduttaa, että oli niillä toisensa. Tämän jälkeen on aina tullut itku, jos perunat ovat jääneet yöksi pöydälle. Ei pidä jättää perunoita.

24+0 Menin sokerirasitukseen heti, kun viikot antoivat myöden. Tämä oli stressannut minua varmaan jo tammikuusta alkaen ja muutenhan loppujen lopuksi rasitus meni ihan hyvin, mutta paastoarvosta jäi kiinni. Romahdin täysin, kun sain raskausdiabetestuomion.

24+4 Leikkasin ite varpaankynnet! Olin voittaja!

25+2 Hain äitiyspakkauksen. Itkuhan siinäkin tuli. Yksi toppahaalari on niin jäätävän ihana, etten vaan kestä. Ja ne kaikki ketut! ♥

27+6 Tahkis joutui leikata mun varpaankynnet. 😀 Enhän minä kohta enää saa edes sukkia ite jalkaan.

SIINÄ SE MENI

Toinen kolmannes on siis sujunut aika tavallisesti. Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Välillä pääsee kävelemään nopeampaa ja välillä hitaammin. Raskausaivot tulivat myös tutuksi noin kuukausi sitten ja lonkkasäryt alkoivat myös joku aika sitten. Jos nukun siis kyljelläni, alkaa lonkkaa särkeä kamalasti ja joudun lepuuttamaan selälläni nyt kun vielä pystyn selälläni olemaan. En tiedä, mitä tästä kaikesta sitten enää tulee, jos tuo selällä makoilukin viedään pois.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂