Kun olimme helmikuussa lomailemassa Kihniössä, meidän piti kovasti mennä vierailemaan lähistön muutamassa kansallispuistossa. Sääukko oli kuitenkin ihan eri mieltä ja paukutteli parastaan pakkasten merkeissä, emmekä koko matkalla Pyhäniemeä kauemmaksi jolkotelleet. Helvetinjärvi ja Seitsemisen kansallispuisto jäivät siis haaveeksi, jälleen kerran.

Nyt suunnatessamme jälleen Kihniöön, oli selvää, että retkeilemään mennään. Sääennustekin näytti lupaavalta koko viikolle, joten mitään esteitä metsään menolle ei ollut. Sunnuntaina ajelimme Turusta Kihniön Pyhäniemeen ja suunnittelimme heti seuraavalle päivälle lähtevämme Seitsemisen kansallispuistoon. Molemmista, sekä Seitsemisestä että Helvetinjärvestä, näkyy vähän väliä instassa hienoja kuvia, joten oli päästävä kokemaan myös itse. Eikä me olla edes pitkään aikaan käyty missään kansallispuistossa.

ENSIKOSKETUS SEITSEMISEEN

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla sekä Ylöjärven puolella että Ikaalisissa. Me ajeltiin Kihniöstä Itä-Aureen kautta Seitsemisen luontokeskukselle maanantaina ja käytiin kiertämässä kahden kilometrin pituinen luontopolku Runokangas. Samaa luontopolkua olisi päässyt jatkamaan pidemmällekin rengasreitille Harjupolulle, mutta tuolloin oli ukkosvaroitus voimassa ja jo menomatkalla ajoimme yhden vesisateen alta, joten emme viitsineet ottaa riskiä. Minun suurin pelkoni koskaan on joutua ukkosen yllättämäksi keskellä metsää.

Runokangas tarjoili meille korkeita kuusia ja vanhan oloista metsää. Oli kaunista ja vehreää. Ihan lopussa myös nähtiin suolampi, jossa yksi joutsen makoili pesässään. Törmäsimme myös ehkä näätään, mutta en itse nähnyt sitä kunnolla, kun ei se suostunut liikkumaan silloin kuin tuijotin sitä..

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ SAMA PUISTO, ERI REITIT

Seuraavana päivänä päätimme lähteä uudelleen Seitsemiseen, mutta tällä kertaa kohteena oli Saari-Soljanen ja ehkä vanha aarnimetsä Multiharjulla. Navigoimme olevinaan suorinta reittiä Saari-Soljaselle, mutta se olikin kunnon elämysmatka. Itä-Aureen kautta oli tarkoitus jälleen mennä ja käännyimme Kuruun vievältä tieltä hiekkatielle, joka näytti alkuun ihan hyvältä. Sitten se muuttui hieman huonommaksi ja pösön maha otti kiinni kiviin pari kertaa. Lopuksi tuli kunnon sepeli, jatkoimme kuitenkin. Matkaa ei nimittäin enää ollut montaa kilometriä. Tuli tienviitta oikealle, jossa luki Saari-Soljanen 2,7 km. Heti kääntymisen jälkeen totesimme hiekkatien aivan liian pehmeäksi matalalle Ranskan ihmeelle ja jouduimme kääntymään takaisin. Uudestaan 3 km rönkkötietä ja kivien väistelyt siihen päälle. Ajoimme kiltisti Kulomäen kautta kauhistellen kuinka korkean harjun päällä tie meneekään. Sitten käännyttiin taas. Tällä kertaa leveä hyväkuntoinen hiekkatie sentään. Sitten käännös ja vajaa 2 km Saari-Soljaselle, sama pehmeä hiekkatie kuin toisesta suunnasta. Mentiin kuitenkin. Yhdessä kohdassa keskikohta vähän nappasi taas ja sai vain toivoa, ettei käynyt pahasti tälläkään kertaa.

Kun pääsimme ulos autosta Saari-Soljasen parkkipaikalla, en voinut uskoa kuinka mielettömän lujaa linnut lauloivat. Konsertti oli upein hetkeen kuulemani! Saari-Soljasen reitti on myöskin noin kahden kilometrin pituinen, mutta se tarjoilee metsän sijaan enimmäkseen suomaisemaa. Vähän toki myös vanhaa metsää, joka hämmensi samalla tavalla kuin edellisenä päivän Runokankaan polulla.

JOS ELÄMÄSSÄSI KIERRÄT VAIN YHDEN LUONTOPOLUN, KIERRÄ AARNIPOLKU

Saari-Soljaselta palatessa pysähdyimme Multiharjulle kiertämään 1,8 km pituisen Aarnipolun. Jos tämän olisi skipannut, olisin katunut ikuisesti tietämättä toki mitä katuisin. Niin uskomaton metsä, että oksat pois ja pala latvaa, kuten vanhoilla puilla on tapana. Keloja, jäätävän korkeita kilpikonnan nahka -kuvioisia mäntyjä ja vanhuuden viisaus, ne olivat paikalla äärettömän vanhassa metsässä. Kilpikaarnaiset männyt ovat jo 400-vuotiaita ja metsä on suojeltu vuonna 1910. Huhhuh!

Loppu hyvin, kaikki hyvin meidän seikkailulla Seitsemisessä. Auto vaikuttaa edelleen ihan toimivalta ja ajoituksemme retkille osuivat oikeille päiville. Eilen oli tosi hyvä keli, kun tänään taas tulee vettä kuin Esterin pyllystä. Ei voi olla kuin tyytyväinen näihin kokemuksiin! ♥

Meillä oli lauantaina kunnon kotipuuhastelupäivä, kun ryhdyimme iltapäivällä järjestelemään paikkoja. Aloitimme purkamalla Tahkiksen työpöydän makkarista ja siirsimme sen olohuoneeseen ikkunan alle. Siinä samalla tuli pestyä ikkunat ja imuroitua tietysti kaikki mahdolliset nurkat. Minä siirtelin omia sotkupaperikasojani paikasta toiseen lopullista selvittelyä odottelemaan (jonka olisi voinut tehdä vaikka jo pari vuotta sitten) ja olin uuvuksissa vähän väliä sisälämpötilamme takia, joka jo monetta päivää huiteli jossain 24-26 asteen välillä. Parin tunnin touhuamisen jälkeen pöytä oli saatu siirrettyä vihdoin ja minä kaivelin romua vaaterekkini alta piilosta ahdistuen siitä, kun en oikein tiennyt mihin ihmeeseen ne kaikki kamera-asiat sun muut tunkisi jatkossa. Vaaterekki nimittäin täytyy ehkä purkaa jossain kohtaa, sillä ei se oikein sovi sisustukseen enää sängyn siirtämisen jälkeen. En pidä liian täyteen ahdetuista seinistä, vaan huonekaluilla täytyy olla tilaa hengittää.

Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme hommia. Tahkis kasasi tietokoneensa ja päätti samalla vaihtaa osia siihen, mikä tarkoitti parin tunnin lisähommaa, koska lopulta piti asentaa Windows uusiksi ja ihmetellä miksei näyttöön enää tule kuvaa. Nuo asiat tuntuivat niin kaukaisilta, sillä siitä on noin seitsemän vuotta, kun olen itse joutunut tappelemaan pöytäkoneeni kanssa. Itse asiassa sitä pöytäkonetta ei enää ole olemassa, sillä Tahkis nyysi siitä toimivat osat itselleen. 😀 Täytyy toivoa, ettei minulle iske vanhoilla päivillä joku wowitushimo.

Lopuksi, kun olimme jo molemmat ihan rikki, siirsimme viimeisillä voimillamme sänkyä, jotta saimme vauvan tulevalle sängylle tilan. Eikä sittenkään vielä hommat loppuneet, koska aivan liian massiivinen ja räjähtänyt peikonlehti vaati pienen kasvistetriksen ennen kuin sain toiselta puolen sohvaa siirtyneen korituolin paikoilleen. Meinasi todella loppua usko kaikkien uudelleen sijoitettavien huonekalujen kanssa, eikä taistelu ole edes lopullisesti ohi vielä, kun olisi pari hyllyä, joille ei ole mitään paikkaa. Kotipuuhastelupäivä tuotti tulosta sen verran, että pystyi menemään tyytyväisenä nukkumaan ja lähteä lomailemaan hetkeksi.

Mittarimatokin oli aivan uuvuksissa lauantaina

TAISTELUVAMMAT JA MUUT MIETTEET

Iloinen olen siitä, kun saatiin niin paljon aikaiseksi lauantaina ja nyt on tosiaan joku paikka vauvalle valmiina. Eihän näistä raskauksista koskaan voi tietää, mitä tapahtuu ja muutenkin alkaa olla aika tehdä isommat hankinnat pienten lisäksi. Ei tarvitse siis aloittaa raivauksesta, kun se on nyt vihdoin tehty.

Yllättävän hyvin pystyin edelleen nostelemaan juttuja ja touhuamaan itseni uuvuksiin ilman, että tuntui kohdussa mitenkään. Ainoastaan jalkapohjat olivat ihan rikki kovalla alustalla tepastelusta ja nyt olenkin niiden kanssa ollut ihan ihmeissäni tässä pari päivää. Eilen kävin lenkillä ja huljuttelin jalkani järvessä sen jälkeen. Se vei turvotusta nilkoista kivasti pois ja teki hyvää oireilevalle plantaarifaskiitille.

Onneksi nyt saa olla rauhassa monta päivää ennen kuin on taas seuraava kotipuuhastelupäivä ja tarvitsee palata miettimään ylimääräisten kirjojen sekä muutaman huonekalun kohtaloa. Todennäköisesti helpoimmalla pääsee, kun kantaa ne vain suoraan varastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂