Kaiken sen siivoamisen jälkeen eilen päätimme lähteä nauttimaan kauniista kesäillasta maaseudun rauhaan Paimioon. Parkkeerasimme auton Viksbergin kartanon läheisyyteen ja jolkottelimme hiekkateitä eteenpäin. Kaukana peltojen takana vilkkui meri. Ei tuullut yhtään.

Kävelimme kolmisen kilometriä ennen kuin käännyimme takaisin. Luonnosta ei kuulunut mitään ääniä ja jossain hyvin kaukana pellolla näkyi lehmiä. Lähempänä kartanon maita seuraamme liittyi kirjava kissa, joka puski päivänkakkaroita ja juoksi perässämme häntä mutkalla. Ihan kuin olisi pelännyt meitä, mutta ei kuitenkaan?

Kuuden kilometrin iltalenkki takasi sen, että tänä aamuna ei ensimmäisenä lähdetty ulos juoksukengät jalassa, vaikka aamu-urheilu ihan parasta onkin. Sen sijaan ehdotin retkeä kasvitieteelliseen ja niinpä menimme katsomaan kuinka kauniisti kiinanruusut kukkivat juuri nyt. Hienommin ne tosiaan kukkivat tällä hetkellä kuin meidän omat, sillä luonnollisesti meidän eivät kuki. Meidän omat ovat juopporenttuja, jotka nuupahtavat joka toinen hetki, koska ovat muka niin kuivia.

Kävimme kasvitieteellisen kierroksen jälkeen ostamassa minulle pyörään lukon ja päätä suojaamaan pyöräilykypärän. Se oli erittäin stressaavaa, koska haluan kypärän todella suojaavan mun päätä, jonka ei enää tarvisi koskaan saada yhtään uutta iskua. Kerta riittää tai itse asiassa sekin oli aivan liikaa.

Kun pääsimme kotiin, olin valmis nukkumaan pari päivää. Syöminen kuitenkin vähän auttoi asiaa ja tiesin, että liikunta viimeistelisi tilanteen. Sitä enemmän nimittäin väsyttää, mitä vähemmän tekee mitään. Tällä viikolla jäi taas liikkumiset hyvin vähäisiksi, joten halusin eilisen iltalenkin lisäksi tehdä tänään vielä jotain. Niinpä kannoimme kahvakuulat ulos ja teimme pitkästä aikaa kahvakuulatreenin. Oli rankkaa, mutta jälleen kerran niin parasta. Eikä muuten sen jälkeen ole väsyttänyt enää yhtään. Kahvakuulatreeni toimii aina!

Kun 20 minuutin treenin jälkeen olimme ottaneet kamat kainaloon ja kävelimme takaisin sisälle, alaovelle päästyämme alkoi ihan hillitön rankkasade. Mikä ajoitus! Tunsimme itsemme Hannu Hanhiksi juuri sillä hetkellä.

An other magic happened too: Suitsia katsellessa tartuin taas pitkän tauon jälkeen puikkoihin ja neuloin pari riviä lisää tätä tulevaa paitaa. Sitä en tiedä kumpi tulee ensin, minun kesäkunto vai tämä neule, mutta sillä tavalla tämä onkin jännä nähdä. Nyt himottaisi neulasta vähän lisää, mutta taidan joutua välillä käymään ainakin suihkussa.

Tämän postauksen suuri opetus: jos väsyttää, syö vähän jotain ja mene ulos urheilemaan. Liikunta tuo lisävirtaa.

Meidän kesäloman alkuun on neljä viikkoa. Olen niin onnellinen, kun saadaan pitää loma ihan loppukesästä, sillä elokuun öissä on jotain taianomaista. Ovat yöttömät yötkin hienoja, kuten myös helteiset kesäillat, mutta elokuussakin voi nauttia kesästä ihan yhtä lailla. On myös jotenkin palkitsevaa, kun puurtaa töissä koko kesän ja sitten lopulta saa jäädä lomalle.

Tajusin joitakin vuosia sitten vasta kunnolla kesäloman merkityksen. Toki siis loma aina on tarkoittanut olla tekemättä mitään ja latautua, mutta oikeastaan viime kesä oli käänteentekevä, kun lähdimme kesälomareissulle. Aiemmin en siis kesälomalla useinkaan tehnyt yhtään mitään enkä lähtenyt mihinkään, mikä nyt tuntuu tosi tyhmältä, sillä lomallahan on just parasta lähteä pois kotoa. Tämän vuoden loman suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa ja juuri tällä viikolla varmistui se, että voimme todella suunnata kohti pohjoista. Nyt ei enää tarvitse kuin tehdä täällä kotona kaikki valmiiksi.

Jotta voi nauttia ansaitusta lomastaan täysillä, täytyy ennen lomaa siivota. Ennen lomaa täytyy tehdä kaikki ne asiat, jotka olisi pitänyt tehdä heti edellisen loman jälkeen tai ainakin ennen kesää. Koska loma ei ole mikään rästihommien tekemiseen tarkoitettu neljä viikkoa, vaan lomalla lähdetään reissuun tai vähintäänkin valvotaan kaikki yöt. Ei siivousta, ei stressiä epämääräisistä laatikoista tai kasoista, ei auton imurointia, ei mitään.

Minä aloitin jokunen viikko sitten käymällä kaikki kenkäni läpi ja supistin valikoimaa viidestä säkistä kolmeen. Nyt meillä ei enää ole alakerran varastossa yhtään minun kenkäsäkkiäni, vaan ne ovat kaikki tässä huushollissa säilytyksessä. Eilen alkoi operaatio vaatekaappi.

Minun vaatteeni ovat olleet koko elämäni ajan ongelma. Niitä on aina vaan liikaa, sillä en minä saa niitä kulutettua niin nopeasti kuin haluaisin. Kun niitä on paljon, eikä esimerkiksi puolipitosille ole ollut mitään järkevää paikkaa, ne tuppautuvat leviämään pitkin asuntoa ja sitten täällä ei enää kukaan halua olla. Niinpä tosiaan aloin eilen järjestellä kaappiani uusiksi ja tänään olen saattanut projektin loppuun.

Järjestelin tänään vaatekaappini tosiaan uudelleen niin, että sain yhdisteltyä joitakin laatikoita ja sain tilan käytettyä järkevämmin. Lisäksi projektiin kuului yhden makuuhuoneen nurkan järjestely myös. Kävimme hakemassa meidän varastosta mun vanhan vaaterekin, jolle löytyi hyvä paikka makuuhuoneen nurkasta, jossa aiemmin on ollut epämääräinen kasa meidän kuvausreppuja ja rinkkoja. Kasasin kuvauskamat rekin päälle laatikkoon ja yhteen laukkuun. Rekki saa toimia mun pukeutumisavustajana niin, että jatkossa puolet mun vaatteista ei hengaile keittiössä tuolien selkänojilla. Sain siitäkin hyvän opetuksen tällä viikolla, sillä eräänä aamuna töihin lähtiessä löysin mun Star Wars -alkkarit tän kerrostalon alakerrasta. Olivat ilmeisesti tarkertuneet mun kuvausreppuun keittiössä ja tippuneet tuonne jonnekin, sillä muuta selitystä en moiselle käyttäytymiselle keksi.

Oon niin onnellinen, kun sain hoidettua tän homman ja vaatteet on nyt paljon paremmassa järjestyksessä sekä sain tuon rekin takaisin auttamaan elämässä. Tykkään siitä, kun vaatteet ovat henkareilla, se tuo heti siistimmän vaikutelman.

Nyt on enää muutama muu järjestelyprojekti jäljellä ennen lomaa, mutta eiköhän ne mene hujauksessa, kun vaan tekee. Niin tämä vaatehommakin meni. Sitten tarvitsee vain lopuksi huoltaa vaelluskengät.