Sen kerran, kun minä en kytännyt sääennustetta ja sadetutkaa, yllätti minut täysin spontaanisti ukkoskuuro juuri kun lähdin töistä eilen. Birkenstockit jalassa ja puhelin taskussa, josta siirsin sen paidan alle turvaan, yritin taistella tieni jäätävän vastatuulen sekä sateen läpi parkkipaikalle. Muutaman sadan metrin matkalla kastuin ihan täysin päästä varpaisiin. Pyöräytin puhelimen ympäri ja totesin sen selvinneen suhteellisen kuivana, mutta vähänpä taas tiesin.

Kotiin päästyäni meinasin höpötellä vähän instastoryyn, mutta äänenlaatu oli aika kökkö. Kauhea suhina taustalla. Huljutin puhelinta riisipussissa toivoen äänen vielä kirkastuvan, mutta kovin pessimistinen olin ajatellessani asiaa. En yhtään uskonut ihmeeseen puhelimeni suhteen. Vähän ennen lenkille lähtöä testasin uudelleen taas instastorya ja ääni kuulosti jo paljon paremmalta, jee! Pelkäsin uutta kaatosadetta, joita on mereltä puskenut maihin nyt pari päivää, mutta emme onneksi kastuneet eikä puhelinkaan saanut uutta suihkua.

Oli ihanaa käydä lenkillä. On niin ihanaa saada mahdutettua liikuntaa arkeen, sillä ilman ei pysty olla ja alkaa vain väsyttää. Tehtiin sunnuntaina coretreeni ja ai että siitäkin tuli hyvä fiilis.

Arki tuntuu muutenkin nyt taas jotenkin tosi kivalta ja oikeanlaiselta. Vaikka töissä välillä venyy myöhempään kuin olin ajatellut, on kaikki silti kivaa. On mukava tulla kotiin puuhastelemaan ja siivoilemaan (sitä riittää), on tosi kivaa tehdä ruokaa (pitäisi alkaa etsiä uusia reseptejä) ja sitten vielä tuo liikunta, kun saa sen mahtumaan iltoihin. Nukkuminen on niin paljon parempaa nyt, kun on vähän viileämmät kelit ja se tekee paljon se.

Siivoamisesta mainittakoon, että sain käytyä mun kaikki kengät läpi ja vähän hävitettyä niitä myös. En oikeastaan tiedä miksi mulla on edes useammat kengät, kun oikeasti en tarvisi kuin parit kesäkengät ja parit talvikengät. Sen sijaan mulla on laatikollinen korkkareita, joita en käytä, mutta en aio myöskään luopua ainakaan vielä ja lisäksi kamalan monet kesälipokkaat, jotka harvemmin eksyy jalkaan.

Seuraavaksi täytyy napata vähän iltapalaa ja katsoa yksi jakso Suitsia. Olen aivan koukussa. Veikkausliigakin alkoi tänään ja katsoimmekin ekan puoliajan SJK-TPS -matsista ennen kuin lähdimme käymään ulkona.

Mainitsin mun juhannusaaton postauksessa kuinka me emme kumpikaan oikein välitä helteessä rehkimisestä, mutta tänä viikonloppuna on kyllä tullut kuumuudesta huolimatta hieman tehtyä juttuja. Hiki on virrannut ja vissyä kulunut, mutta noh, this is life.

Tämä meidän asunto räjähti juhannuksen aikoihin, kun kävimme hakemassa alakerran varastosta mun viisi laatikollista kenkiä tänne ylös läpikäymistä varten. En kuitenkaan heti ryhtynyt konmaritukseen vaan meidän open concept kitchen and livingroomin välissä oleva dining area peittyi epämääräisillä asioilla yli viikoksi, kunnes tänään Tahkiksen puunatessa parveketta minä tartuin korkkareita kannoista ja aloin etsiä pareja. Vanhat lenkkarit lensivät yhteen säkkiin ja roskiskamakengät toiseen. Korkkarit heitin yhteen pieneen säilytyslaatikkoon, vaikken ole yhtään varma tulenko enää koskaan elämässäni astelemaan missään valtakunnan toimistossa korkokengissä.

Parveke joutui siivouksen kohteeksi siksi, kun me sotkimme sen eilen. Oli aika istuttaa muutamat kasvit uudelleen ja se oli siis meidän eilisen aamupäivän ohjelmamme. Istutimme variegata-peikonlehden maljakosta pois ja uudelleen kaikki, jotka kaipasivat uutta isompaa purkkia. Nyt viherkasvihyllymme näyttää ihanan siistiltä ja myös täydeltä.

Olimme sen verran sekopäitä, että lähdimme myös lenkille eilen. Lämpöä oli sellaiset 30 astetta, joten oltiin tosiaan aika kaukana siitä mukavuusalueesta, johon olen tottunut. Otimme tietysti vettä mukaan, mutta se oli juotu vähän ennen puoliväliä. Nesteen tarve oli valtava ja tuntui tyhmältä, kun emme ottaneet mitään syötävää mukaan. Onneksi siellä puolivälissä lenkkiä oli kahvila auki, joten kävimme hörppäämässä juotavaa ja syömässä vähän kakkuja.

Ilman sitruunamarenkikakkua ja raparperitonicia olisin tuskin koskaan jaksanut kotiin asti. Saimme myös täytettyä vesipullot, joten lähdimme kipittämään kohti kotia.

Hellelenkin jälkeen ruoka maistui todella. 12 kilometriä oli lenkkimme pituus, mikä oli ihan hyvä rykäisy siihen nähden, että viimeiseen kuukauteen emme ole mitenkään ahkeria kuntoilijoita olleet.

Tänään sitten aloitimme päivän siivoten. Parveke on ihanan puhdas nyt ja siellä olikin mukava väijyä ukkosta tuossa alkuillasta. Näin aivan liian monta salamaa, mutta ukkonen ei koskaan tullut päälle. Lopulta kyllästyimme odottamiseen ja päätimme tehdä kymmenen minuutin coretreenin.

Se oli ihanaa! Huomasi kyllä, että edellisestä lihaskuntotreenistä on useampi kuukausi, mutta jotenkin tosi ihana saada taas kiinni kuntoilusta. Kaikesta liikunnasta ja tekemisestä tulee niin hyvä olo.

Helteellä urheilu ei siis sittenkään ole mahdotonta. On vain otettava huomioon nesteytys ja se, että vettä on varmasti saatavilla. Samaan aikaan ruokapuoli on tärkeä, ettei ala heikottaa ja että neste myös imeytyy.

Kuntoilu on myös niin paljon kiinni siitä, että alkaa muuttaa ajatustapaansa. Minäkin ajattelin juhannuksen aikoihin, että en koskaan voi mennä lenkille näin kuumalla, mutta kun olin alkanut valmistella itseäni vähitellen ajatellen ”ehkä sittenkin kuntoilu voisi piristää”, se tapahtui. Lopulta sitä melkein jo himoitsi vähän niin kuin tänään kymmenen minuutin lihaskuntotreeniä. Puhuin siitä aamusta asti.

Nyt on hyvä fiilis, kun viikonloppuna saatiin aikaiseksi paljon juttuja kotona, mutta myös urheiltiin. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan viikkoon, jolloin muuten aiomme jatkaa kuntoilun tiellä. Toivottavasti sullakin oli mahtava kesäviikonloppu!