Luitko tällä viikolla Ylen uutisen siitä kuinka metsä elvyttää mielen? Minua se hymyilytti, sillä metsässä käyminen on ainakin yksi terveellinen asia, jota toistan arjessani säännöllisesti. Onhan siitä paljon puhuttu kuinka metsässä oleminen laskee verenpainetta todella tehokkaasti sekä parantaa vastustuskykyä, mutta ei yhtään haittaa, että asia tuodaan julkisuuteen yhä uudelleen. Niin monen ihmisen mieli ja sielu lepäisi varmasti suomalaisessa suomaisemassa, kunhan he vain löytäisivät sinne. 

Yksi tämän tienoon hienoimmista luontopoluista sijaitsee ihan kiistatta Paimiossa, missä ensimmäistä kertaa kävimme marraskuussa.  Sieltä löytyy lähes kaikki maisemat neljän kilometrin sisään, joihin voi metsässä törmätä. Paimion luontopolku alkaa suosta, jatkuu pienen kauniin metsätaipaleen jälkeen kalliolle, laskee takaisin kallioiseen metsään ja ylittää parit hakkuualueet. Huikea kierros. Sinne kannattaa vähänkin stressaantuneen suunnata, mikäli haluaa palautua elämän raadollisuudesta. Matkalla voi yrittää bongailla liito-oravia ja piisameita.

Me veimme tänään Maaritin kanssamme kiertämään tuon upean paimiolaisten neljän kilometrin kierroksen, joka tarjosi ihasteltavaa yhä uudelleen myös meille, vaikka reitti oli jo tuttu. Paluumatkan metsä näytti paljon kivemmalta nyt kuin marraskuussa, mutta asiaan taisi vaikuttaa aurinko, joka valaisi polkumme tällä kertaa.

Reitti ei tosiaan ole kovin pitkä, mutta se antaa määrän sijasta laatua. Metsässä käyminen ei ole suorittamista vaan nimenomaan ulkoilmasta nauttimista, vastustuskyvyn hengittämistä ja mielialan nostattamista. Silloin kilometreillä ei ole merkitystä vaan sillä, että ehtii suhteellisen lähelle autoa ennen auringonlaskua. Jos haluaa. Minä usein haluan, sillä olen tapaturma-altis ja kompuroin märkien juurien päällä ihan kirkkaassakin valossa.

Metsäreissun jälkeen oli ihana mennä suihkuun kotona ja juoda kahvit rauhassa. ? Lähdimme vielä iltakierrokselle Skanssiin ja Myllyyn. Ostimme alushousuja, maton ja kelta-ansoja harsosääskille. ?

Heiiii, voi vitsit! Piti kirjoittaa tämä postaus jo aamupäivällä, mutta muistin koko asian lenkin ja syömisen jälkeen vasta, kun oli jo kahvinjuontihommat meneillään ennen asioille lähtemistä. Enhän minä millään enää sitten ehtinyt.

Pitkästä aikaa vietettiin lauantaiaamu niin kuin meille on normaalia, heittämällä 5 kilometrin lenkki lähimaastossa. Kiivettiin Luolavuorelle ihailemaan auringonnousua, käytiin metsässä ja käveltiin Flöriin katsomaan onko mitään uusia viherkasveja tullut myyntiin. Oli oikein hyvä idea aamulenkki, vaikka vähän mietittiin mentäisiinkö vasta myöhemmin tuulen tyynnyttyä. Onneksi ei, sillä kaupassa käyntiin meni hieman enemmän aikaa, kun piti keksi- ja irtokarkkihyllyllä syynätä kaikki erikseen palmuöljyn takia. Päätin alkaa palmuöljydieetille nääs. Ja sitä muuten tungetaan ihan joka paikkaan.

Ollaan tällä viikolla hamstrailtu vähän uusia viherkasveja. Alkaa kevät ja kasvukausi olla jo mielessä, enkä millään malttaisi odottaa mullanvaihtoa. Ihanaa käydä läpi millaiset juuret milläkin meidän kukista on ja miettiä uusia ruukkuja heille. ? 

Meidän pesuhuone on karanteenitila uusille kasveille ja siellä lymyää tällä hetkellä 3 eri kaktusta, 2 minikokoista mattia, 1 kiukutteleva kilpipiilea (lausutaan kilipipiilea), 1 moonshine anopinkieli ja 1 lohikäärmeennahkalehtinen alokaasia. Joo. Lohikäärmeennahkalehtinen. Sen oikea nimi on Alocasia Dragon Scale.

Karanteenissa uudet kasvit ovat aina kuukauden. Siinä ajassa ehtii nähdä onko heissä jotain vääränlaista elämää ja jos olisi, ei tartuta ihan kaikkia muita samassa puutarhataloudessa eläviä. Nyt siis nämä joutuvat hengailemaan meidän pesuhuoneessa vielä 3 viikkoa vähintään ennen kuin pääsevät valoon.

Iltapäiväkahvien juomisen jälkeen tänään ollaan siivoiltu pari tuntia, kun kutsuttiin Maarit kylään katsomaan Putousta. Oli siis hyvä syy pistää paikat kuntoon. Vihdoinkin saatiin keittiöön matto paikoilleen ja vietiin jouluromppeet varastoon. Nyt on tosi kivaa, kun on jopa vähän siistiä ja seuraavaksi aletaan tehdä pizzaa. ?