Luin taannoin kirjan Työpaikan kusipäät (tämä), vaikka mun työelämässä tällä hetkellä ei kusipäitä oikein pyörikään. Joskus on kuitenkin pyörinyt, joten halusin tietää, mitä tuo kirja suosittelee ratkaisuna kusipääihmisten suhteen.

Kirjan kuvaus kusipäistä on sama, jonka tunnistan elävästä elämästä: ne ihmiset, jotka tekevät kaikkensa, että koko työyhteisö menettäisi järkensä. Ja usein menettävätkin ja siten kusipäätyyppi saa koko pelikentän hallintaansa. Kusipäiden kanssa on paskamaista tehdä töitä, koska heille on olemassa vain yksi yhteistyömuoto ja se on se, mikä heille itselleen sopii milläkin hetkellä parhaiten.

Kirjassa kerrottiin useita erilaisia esimerkkejä, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kestämään. Minä ahmin kirjaa odottaen ratkaisua siihen, mitä ihmettä tavallinen tallaaja voisi kusipäälle tehdä? Kirja ei suosittele hyökkäämään kusipäätä vastaan suoraan, sillä se vaan lisää vettä myllyyn. Kaikista paras neuvo näiden ihmisten kanssa on se, että lähtee lätkimään sieltä, missä kusipäisyyttä ilmenee. Aika sama lähestymistapa siis kuin narsistien kanssa.

Kirja antaa vinkkejä kusipäiden tunnistamiseen ja yksi niistä oli ensivaikutelma. Sillä ihan oikeasti on merkitystä tosi paljon millaisen ensivaikutelman jostain ihmisestä saa. Itse olen ainakin todella herkkä ensivaikutelmille. Analysoin ihmisen välittömästi ja päätän voinko luottaa häneen vai en. Etenkin vanhemmiten olen alkanut jopa kuunnella itseäni. Nuorempana sitä viis veisasi mistään ensifiiliksistä ja väkisin yritti tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, vaikka järkevämpää olisi ollut antaa olla.

New year, new me, eikö niin! Minun uuden vuoden lupauksiin liikunnan osalta kuuluu vatsalihasten ja tasapainoni parantaminen. Selvää on kuitenkin, että vuoteen tulee sisältymään niin paljon liikuntaa kuin vain mahdollista. Mieluiten myös eri lajeja, eikä vain pelkkää lenkkeilyä, mutta toistaiseksi liikunta tänä vuonna on ollut pelkkää ulkoilua.

Se ei tietenkään haittaa, koska ulkoilu on ihan parasta. Kun pönöttää toimistossa kaiket päivät, on pakko päästä työpäivän jälkeen ulos. Niinpä tavoitteena on vatsalihasten vahvistamisen lisäksi ulkoilu lähes päivittäin.

Tammikuulle lenkkejä kertyi 9. Pisin oli vähän vajaa 5 kilometriä ja se sijoittui meidän lähimaastoon tänne Raisioon. Meikäläisen kovin keskivauhti oli tuolla samaisella viiden kilsan lenkillä, 5,5 km/h.

Tammikuun liikkumiset loppuivat siihen, kun tulin kipeäksi. Aina sitä jotain pientä tuntuu tulevan, mikä vaikuttaa lenkkeilyyn ja muuhun. Parantumista odotellessa.

Helmikuulle en ole suunnitellut mitään erikoista vaan samaa rataa olisi tarkoitus liikkua kuin ennenkin. Ulos lenkille vaan heti, kun tämä nuha antaa myöten.