Me ollaan etsitty hieman isompaa kotia meille jo hetken aikaa Turun seudulta. Oikotiehen ja etuoveen laitetaan hakuehdoiksi Varsinais-Suomi, 3 huonetta ja enemmän ja hinnaksi maksimissaan 250000 euroa. Paitsi ettei täältä merituulien luvatusta maasta tunnu saavan mitään järkevää alle 250000 euron. Välillä on tosi tarkoituksella katsottu myös rivitaloja, mutta kyllähän tässä omakotitalo silti enemmän houkuttaa.

SIJAINTI

Minulta kysyttiin joku aika sitten instassa millainen meidän unelmatalo olisi ja joku toinen taas toivoi postausta kodin etsinnästä, joten ajattelin nyt yhdistää nämä asiat. Yritän selventää tässä samalla myös itselleni, mitä me oikein etsimme. Aloitetaan alueesta. Aikoinaan Raisiossa asuessa olin sitä mieltä, että Nousiainen olisi ihan paras. Siellä on eniten kotia muistuttavat peltomaisemat ja kuitenkin nopea matka ihmisten ilmoille. Nyt taas täl puol Turkua asuessa Nousiainen tuntuu ihan tylsältä ja kyllä parempi suunta on sittenkin Kaarinasta Paimioon. Ei Salo, en jaksa enää niin pitkää työmatkaa, kun olen elämäni aikana jo yhdet kuusi vuotta ajanut 40 kilometriä suuntaansa töihin.

Liedon Vanhalinna olisi ihanteellinen meidän työmatkojen kannalta. Ja maisemien. Liedon Tarvasjoki tuntuu kaukaiselta, vaikkei se nyt niin kauhean kaukana kai ole. Marttila on kaukana. Lieto ja Kaarina olisi varmaan parhaat sijainnit meille. Piikkiöstä eteenpäin pitäisi jo sitten olla ne kaksi autoa. Littoisen olen unohtanut, koska hinnat.

NO SE TALO SITTEN

Omakotiltalon etsinnässä vaikeinta on lisääntynyt tietoisuus erilaisista ongelmista, joita taloissa voi olla. Suurin kaikista tuntuu olevan vuosikymmenestä toiseen salaojat. Kuinka moni omakotitalon omistaja jaksaa pitää salaojista huolta? Välillä ihailen yli satavuotiaita vanhoja taloja ja välillä olen 2000-luvun jälkeen rakennettujen talojen kannalla. Tässäkin tulee se hintaongelma. Ja koko! Kaikki 2000-luvulla rakennetut talot tuntuvat olevan ensinnäkin ihan jäätävän kokoisia ja toisekseen jäätävän hintaisia. Korot ovat nousemassa, joten mikään miljoonalaina ei oikein houkuta. Silti me tarvittaisiin tilaa, oma piha ja sauna.

Oikeastaan mitään kovin suuria kriteereitä minulla ei talolle ole. Olisi kiva, kun se olisi terve eikä tarvisi ekana alkaa tehdä kylpyhuoneremppaa. Pihassa pitäisi olla nurmikkoa ja lääniä, koska tarvitsen viinimarjapensaita ja omenapuita. Eikä naapurin tarvisi olla aivan kyljessä kiinni.

missä ollaan käyty

Tuntuu, että kaikki talot, joissa ollaan käyty, ovat haisseet. Osa heti sisään astuessa ja osa vain vienosti. Ehkä olemme siis käyneet liian vanhoissa valesokkelitaloissa ja siksi olisi hyvä tutustua hieman uudempaan tuotantoon. Viimeksi kävimme ihan kivassa rintamamiestalossa, mutta siinä ongelmaksi koitui kellarin korkeus, kun Tahkis ei mahtunut kävelemään siellä pää suorassa.

En tiedä unohdinko nyt jotain olennaista? Tuntuu, että tällä hetkellä tärkeintä on sijainti sekä terve hengittävä huusholli. Niin ja tietysti kohtuullinen hinta, koska korot, bensan ja ruuan hinta. Olisipa kristallipallo, jotta tietäisi onko omakotitalo just tänä vuonna millään tavalla järkevä hankinta.

Me tultiin just kävelylenkiltä koko perhe ja nyt keittiössä puuhaillaan ruokaa meille kaikille. Kiva auringonpaiste ulkona, mutta tuuli on ihan järkyttävä. Ei siis mikään sellainen keli, joka houkuttelisi ulkoilemaan enemmänkin. Eilen oli paljon parempi sää minun makuun, kun satoi! Kesäsade raikastaa ja antaa myös luvan levätä. Me tosin ei tietenkään levätty vaan käytiin molemmat juoksemassa! Minäkin! 10 kuukautta meni synnytyksestä, että sain aikaiseksi. Oli ihanaa. Jouduin tosin laittaa urheiluliivit tilaukseen, kun ei mitkään vanhat enää mene päälle ja juoksemista olisi mukava harrastaa koko kesä.

Olikin tosi hyvä mieli eilen, kunnes oveen koputettiin päivällä. Alakerran naapuri kävi kertomassa, että meiltä kuuluu aikamoinen melu hyvin usein. Poika oli juuri tätä ennen paiskonut varamummun ostamia duploja täysiä lattiaan, niin kuin hän tekee joka päivä tyhjentäessään duplosäkkiä. Tiedättehän sen leikin, jolla lapsi harhautetaan tekemään välillä jotain muuta kuin nousemaan seisomaan. Ei nimittäin ihan koko ajan jaksaisi olla juoksemassa perässä ja vahtimassa, ettei poika lyö päätään lattiaan. Duplojen heittely on mukava hengähdystauko.

Valitettavan vaikea sitä on vauvan puuhasteluja rajoittaa, mitä ääniin tulee. Eilen illalla puuroa odotellessa oli varsinainen messu taas kuin myös nukkumaan mennessä. Lisäksi poika huutaa kurkku suorana aamuisin (5-8 välillä), jos äiti kehtaa lähteä käymään vessassa. Voihan se olla, että nämä elämän äänet vituttaa, mutta tämä on kerrostalo. Viimeinen kerta kun minä asun kerrostalossa, toivottavasti.

Tuon kohtaamisen jälkeen lähdimme ostamaan kesäkukkia parvekkeelle, että saisi jotain piristystä. Toimi! Sain monta ihanaa kukkasta asumaan meille.

Nyt on mukavaa, kun on kesäkukkia ja sekin, kun käytiin jo lenkillä. Elämän äänistä en ajatellut ottaa enempää stressiä, meillä sentään on kuitenkin hiljaista ainakin öisin.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa