Viime keväänä alkoi helposti saavutettavissa ja yleisesti tunnetuissa luontokohteissa olla kovasti tunkua koronan takia, joten aloimme etsiä vähemmän suosittuja metsäretkikohteita. Tämä tarkoitti sitä, että saatoimme valita jonkun random metsikön kohteeksi, kun sattui ohiajaessa näkymään tosi kiva sammaleinen metsänpohja tai maastokartassa näkyi katkoviivoja (hiekkatiet ja polut). Yksi tällaisista retkistä suuntautui viime keväänä Sauvoon ja nyt voi jo sanoa sen olevan perinteinen kevätretki, koska oli pakko tänään mennä katsastamaan tienoot taas. Oli nimittäin viime vuonna niin kiva kokemus, kun näimme tikat soidintouhuissa, miljoonasti perhosia, kotkan sekä kevättä rinnassa lentelevät korpit.

Aloitimme tänään kierroksen ihan vaan kävelemällä hiekkatietä pitkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kiivetä todella jyrkkää metsäkoneen jälkeä pitkin ylös metsään, kuten viime vuonna, mutta minun tilani huomioon ottaen kevensimme hieman. Eteen avautui upeat pellot ja yhdellä pellolla oli yksi kurkipariskunta hengailemassa. He huusivat niin että kalliot raikuivat ympärillä, taustalla tikan rummuttaessa ja palokärjen kiljuessa kauempana. Peipot lauloivat ja muutkin pikkulinnut olivat innoissaan kauniista kevätpäivästä.

Sitruunaperhoset olivat heränneet ja nähtiinpä yksi nokkosperhonenkin. Meri kimmelsi pienen matkan päässä ihanan sinisenä ja aurinko lämmitti. Kävimme kääntymässä kolmen kilometrin päässä ja palasimme samaan suuntaan, josta tulimmekin. Käännyimme kohti peurojen ruokintapaikkaa. Nousimme pitkän mäen ylös evästaukopaikalle, jossa vuosi sitten myös istuimme.

En yhtään tiedä kenen mailla seikkailimme, mutta siellä oli mielettömän rauhallista ja hiljaista. Vain lintujen äänet, ei mitään muuta. Ei ihmisiä, ei mitään. Tuollainen erämaa tekee niin hyvää. ♥ Nyt kelpaa taas elää viikon verran betonin keskellä ennen kuin pääsee taas luontoon. Seuraavana viikonloppuna taidetaan nimittäin tehdä kevätretki sekä lauantaina että sunnuntaina, kun on luvattu todella lämmintä keliä. 🙂

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna mennä eksoottiselle retkelle Topinojan jäteasemalle ja sieltä vauvanvaatekirppikselle, koska sääennuste lupaili pelkkää sadetta. Tahkis oli kuitenkin eilen mun työpäivän aikana ollut niin ahkera, että kävi heittämässä meidän vanhan patjan sekä ison kasan SER-jätettä kaatopaikalle eikä näin ollen siis tarvinnut tänä aamuna aloittaa siitä. Niinpä ehdotin jo eilen iltana, että mitä jos mentäisiin vanhalle kunnon aamulenkille, koska vain sitä kautta lähtee päivä käyntiin aina kunnolla. Aamulenkki lauantaina, sunnuntaina tai molempina on vaan aina ihan paras tapa aloittaa päivä, kelistä riippumatta.

Näin sitten tehtiin. Vaikka aamupalaa syödessä satoi räntää vaakasuorassa, aioimme silti lähteä lenkille. Kun vihdoin lähdimme, paistoi aurinko eikä tuullut yhtään. Kotiin päin tullessa vähän jo sateli, mutta ehdimme silti sisälle takaisin ennen kuin räntäsade osa kaksi ehti alkaa kunnolla. Kävelimme kuuden kilsan lenkin ja olin niin innoissani sen jälkeen, kun pystyin siihen. Hidas olin kuin mikä, mutta pääasia tässä tilassa on pysyä liikkeessä kuitenkin.

VAUVANVAATEKIRPPIKSELLE

Lenkin jälkeen syötiin sen verran, mitä tyhjästä jääkaapista irti saatiin ennen kuin startattiin auto kohti kauppoja. Ensin Prismaan, sitten vauvanvaatekirppikselle ja lopuksi vielä Cittariin. Meistä on tullut ihmisiä, jotka ostavat juuston tietystä kaupasta ja jotkut muut asiat toisaalta. Vanhuutta vai viisautta, ei voi tietää.

Kirppikseltä lähti mukaan pari bodya, yövaate ja pöksyt. Muutama vaate tuli ostettua vähän reilummassa koossa, mutta tuntuu hyvältä varautua jo nyt. Luulen, että syksyllä mulla ei ole ensimmäisenä mielessä vaatteiden hankinta, ellei ole aivan pakko. Tai sitten kun on pakko.

UUSI JÄRJESTYS

Täällä kotona me vaihdettiin järjestystä maanantaina olkkarissa taas jälleen. Siirsimme korituolin sen vanhalle paikalle olohuoneen nurkkaan (ainakin tästä postauksesta löytyy kuva) ja sohvan divaaniosan toiseen päähän sohvaa. Telkkari siirtyi meidän kukkahyllyn paikalle ja kukkahylly lähelle parveketta. Olen koko viikon ihastellut järjestystä ja pohtinut miksei näin tehty jo aikaisemmin. Kun vielä se vanha patja vietiin pois lattialta lojumasta, näyttää meillä aivan ihanan avaralta.

Vielä toki on järjestelyä edessä, sillä tarkoitus olisi siirtää Tahkisen tietokonepöytä olkkarin puolelle, jotta saadaan joku paikka vauvalle. Onneksi tässä on kuitenkin aikaa säätää joitakin kuukausia, eikä kaiken tarvitse olla heti valmista.

VÄLILLÄ ON MUKAVA HÖPISTÄ

Olipa mukava kirjoitella vähän niitänäitä. Kerrankin oli sopiva mielentila tällaiselle ja just tätä olen kaivannut jo pitkään. 🙂 Toivottavasti vauvan syntymän jälkeen pystyisin tähän, vaikka jotenkin oletan, että mun kaikki energia sitten menee ihan vaan kotiarkeen. Olen niin riippuvainen unesta, että todennäköisesti ensimmäiset kuukaudet ovat pelkkää selviytymistä. Vaikka mistä näistä tietää, sen näkee sitten.

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂 PS. Eilen meillä oli Janitan kanssa instalive, se on katsottavissa Janitan feedin kautta!