Meidän piti tänään suunnata metsään heti aamusta, mutta päivän valjetessa valkeni meille tuulen suunta ja voimakkuus. Täällä olikin voimassa tuulivaroitus ja silloin ei ennenkään olla metsään menty, vaikka miten olisi muuten aurinko paistanut. Niinpä kävimme aamusta lenkillä molemmat eri suunnissa, sillä mies halusi juoksulenkille ja minä myös, emmekä enää edes yritä juosta yhdessä. En ole kovin mielekästä juoksuseuraa, etenkään nyt raskaana ollessa. Sitä paitsi tänään jouduin toteamaan, että otin viimeiset juoksuaskeleeni tänä vuonna, ei ole minusta enää juoksemaan. Katsellaan sitä juoksemista sitten uudelleen joskus vuoden päästä.

Lenkkeilyn jälkeen syötiin ja nukuttiin pienet sohvapäikkärit ennen kuin katettiin pöytään teetä sekä perjantaina leipomiani suklaakeksejä. Tein kerran Daim-suklaakeksejä ja sen jälkeen aina keksihyllyillä kaupassa haahuillessani minua on muistutettu, jos tekisin niitä ihania keksejä taas itse. Mieluummin syön itsetehtyjä leipomuksia kuin lisäaineilla kyllästettyjä kaupan keksejä, pois lukien tietysti dominot (tosin dominoitakin yritän vältellä, koska palmuöljy). Nyt on pakko jakaa tämä ohje, koska nämä Daim-suklaakeksit ovat kertakaikkisen hyviä. Tietysti ohjetta voi soveltaa mihin vain suklaaseen, mutta meidän mielestä Daim on just hyvä.

Daim-suklaakeksit

100 g voita

2 dl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 muna

100 g Daim-suklaata

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää voisokeriseokseen. Lisää muna. Rouhi suklaa ja lisää taikinaan. Nostele käsin tai lusikalla pieniä nokareita pellille (tein itse kaksi pellillistä tästä taikinasta), jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa 14-15 minuuttia. Meidän uunissa 14 minuuttia jättää keksit ihanan pehmeiksi.

Suosittelen todella kokeilemaan tätä ohjetta, jos mielesi tekee jotain helppoa, nopeaa ja pehmeää. Tässä ei kauaa nokka tuhissut, kun keksit olivat jo valmiita.

Muutakin tänä viikonloppuna on toki tullut tehtyä kuin syötyä keksejä. Olen luonnollisesti harrastanut neulontaa, mutta myös tuskaillut niskojeni kanssa. Minulla on nyt ollut noin kaksi viikkoa niska ihan jumissa vasemmalta puolen, mikä on tosi erikoista, kun yleensä se on tuo hiirikäden puoli, mikä jumittaa. Olen kokeillut kaikkea sen kanssa eikä edes lenkkeily tunnu avaavan. Lopputulema: olkoot sitten, en jaksa enää yrittää.

Nyt taidan mennä jatkamaan villasukan neulomista, nähään instassa, eikje!

PS. Uus tukka on ihana! Pesin sen tänään ja se on just niin muhku kuin arvelinkin. ♥

Tiedättehän kun jotkut asiat elämässä ovat sellaisia ”miksi en tehnyt tätä jo aikaisemmin” -juttuja. Minä hoidin yhden sellaisen tällä viikolla, kun päätin varata ajan kampaajalle pitkän odottelun jälkeen. Lopputulos on ihan raikas ja kevyt sekä ennen kaikkea siisti verrattuna vanhaan reuhkaani. Hiukseni olivat järkyttävän pitkät, painavat ja suorat.

Minulla oli pakkomielle jotenkin pitkistä hiuksista, koska sellaiset minulla on ollut läpi elämäni lukuun ottamatta niitä kahta kertaa, kun päätin leikata polkan. Ensimmäinen kerta oli neljännellä luokalla ja toinen kerta vuonna 2017. Tuolloin vuonna 2017 jälleen kerran liian pitkät hiukseni olivat todella väsyneet, raskaat ja päätä myöten menevät eikä päänahkakaan kovin paljon hengitellyt. Tosin myöhemmin syy huonolle päänahalle selittyi alhaisella ferritiinillä ja d-vitamiinin puutoksella.

Hiuksien suhteen olenkin nyt oivaltanut, että aina ei tarvitse olla mielettömän pitkät hiukset vaan lyhyemmät voivat olla helpommin hallittavissa. Odotan innolla luonnonkiharan paluuta esimerkiksi. Mitä pörrömpi, sen kotoisampi.

Toinen viikon sisään tapahtunut oivallus miksi en ole tehnyt tätä jo aiemmin liittyy pekaanipähkinäjäätelöön. Siis miten en ole tiennyt kuinka hyvää se on?! Satuttiin maistamaan Magnumin uutta Double Gold Caramel Billionaire -jäätelöä ja totesin sen olevan ihan tajuttoman hyvää. Ai että! Onko siellä puolen ruutua muita pekaanipähkinäjäätelön ystäviä?

Noin muuten tässä ei nyt olekaan ollut mitään erikoista. Tänään töissä tuli säädettyä kalusteiden kanssa sen verran, että jouduin oikein huilailemaan hetken. Totesin, että pöytien siirtely ei tässä siunatussa tilassa välttämättä ole se paras aktiviteetti. Tänään en siis aio kotona tehdä muuta kuin levätä.

Huomenna on onneksi perjantai ja viikonloppu häämöttää jo. Ollaan suunnittelemassa jopa mehtäreissua viikonlopuksi, kunhan vain kelit ovat sopivat eikä sada mitään. Jos sataa, meillä on edelleen kevätsiivous kesken täällä, joten tekemistä kuitenkin riittää oli sitten kotona tai ei.

Nyt taidan mennä katsomaan, mitä ruokaa meidän keittiössä tänään valmistuu. Vi ses! Instagramissa pääsee stalkkaamaan storyn puolella mun seikkailuja!