Voiko aikuisena oppia uimaan? Sillä tavalla oikeasti, että puhalletaan kuplia nenästä vedessä? Kyllä voi!

Itse aloin miettiä viime vuoden loppupuolella, kun oltiin rampattu eri uimahalleissa useaan otteeseen, että mahtaisiko tuollainen oikea rintauinti onnistua meikäläiseltä. Jostain syystä vapaauinti ei niinkään herättänyt kiinnostusta vaan nimenomaan rintauinti.

Tuon pohdinnan jälkeen instagramini on vilissyt vain uintivideoita. Näin opit uimaan vaparia, vapari sitä, vapari tätä ja nyt viimeisimpänä jostain syystä perhosuinti sitä ja perhosuinti tätä. 🙈😅

Joulukuussa aloin tosissani etsiä uintikursseja ja uimaopettajaa, koska nyt vain oli pakko päästä opettelemaan uintia. Pelkkien instavideoiden katselu ei tehnyt autuaaksi. Ilmoittauduin Henriikan kurssille ja vuoden alusta pääsin opettelemaan sekä rintauintia että vaparia.

Ennen kurssia olin ehtinyt pari kertaa käymään itsekseni uimassa ja yrittänyt kovasti opetella sukeltamista sekä hengittämistä. Ei se kuitenkaan oikein lähtenyt, ei sinne päinkään. En uskaltanut puhaltaa veteen. En nenästä varsinkaan ja aika heikosti suustakaan. Sukeltaa sentään pystyin joten kuten. Kurssilla oli pakko kuitenkin yrittää edes, koska muutenhan tekniikan oppiminen olisi aika haastavaa.

Aikamoista räpiköintiä esitykseni tietysti ovat olleet ja ovat edelleen. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua. Toissa kerralla uintini muistutti rintauintia hetkittäin, mutta vaparissa yritin hukuttaa itseäni heittämällä aina kaikki vedet nenään.

Ja sitten viime kerran lopussa vapariosuudella: OPIN PUHALTAMAAN ILMAA NENÄSTÄ VETEEN. Loikin veteen ja hihkuin, että mää opin!! 😂 En silti vieläkään oppinut uimaan vaparia, koska keskityin vain puhaltamaan nenästä veteen kuplia. 😂 Sellainen fiilis kuitenkin jäi, että nyt ensi kerralla saatan ehkä osata uida rintaa paitsi että unohdan todennäköisesti potkia. Tai jos potkin, en ainakaan tee sitä oikein.

Yksi kerta on enää jälellä ja toivon tietysti pääseväni sinne. Aika hyvin mennyt tämä alkuvuosi, kun olen joka kerta päässyt paikalle.

Näissä kuvissa on minun uudet bikinit, jotka hankin, kun aloin haaveilla jo Samppiksesta kesällä ja sinne täytyy laittaa bikinit tietysti. Näitä suositeltiin, joten täytyy testata.

Suosittelen todella uimisen opettelua, ihanaa liikuntaa! 😍

Minun tulee tutkittua paljon karttoja työssäni ja välillä tulee katsottua googlemapsukkelin kanssa miltä muualla maailmassa näyttää. Suosittelen. Jos matkustamalla ei pääse avartamaan maailmaansa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai lentopelon takia, googlemapsilla pääsee lähes minne tahansa. Olenkin pohtinut mahtaako länsimaalainen ihminen edes ymmärtää millaisessa yltäkylläisyydessä elää? Meillä on sähköt, puhdas vesi, katto pään päällä (ei toki kaikilla) ja ennen kaikkea kauppakeskukset sekä nettikaupat. Jotenkin kuvittelen, että tuskin ymmärtää, sillä meidän ongelmat ovat välillä aika pieniä. Sitä hermostuu milloin mistäkin toisen ihmisen tekemästä tai tekemättä jättämisestä, kun taas toisaalla maailmassa ongelmina ovat sodat, nälänhätä ja ilmastonmuutoksen lisäämät katastrofit.

Ymmärrän sen, ettei tietenkään voi elää elämäänsä keskittyen siihen kuinka hyvin tai huonosti asiat jollain toisella ovat. Kuitenkin nykyihmisen olisi hyvä tiedostaa, mitä muualla on meneillään. Olisi hyvä tiedostaa, ettemme tarvitse enää yhtään enempää tavaraa, harvoin edes uusia vaatteita emmekä uutta kotia vain siksi, että nykyinen kyllästyttää. Tarvitsetko uuden sohvan, koska vanha on väärän värinen? Et. Yritä elää valintojesi kanssa edes hieman pidempään kuin vuoden tai kaksi. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

Olin kuitenkin pieni tuhmeliini ja ostin uudet verhot. Olin elänyt ilman niitä jo useamman vuoden, mutta ne tulivat minua vastaan Vintedissä ja ajattelin olevani oikeutettu ne nyt ostamaan, koska olen miettinyt niitä jo kolme vuotta. Eikä niitä enää myydä missään. Ne olivat silloin aikoinaan todella kalliit, enkä köyhänä voinut niitä ostaa ja olivat ne vieläkin kalliit, mutta ostin silti. Maksoin näistä noin 80 euroa Vinted-lisineen. Ne ovat Vallilan ja nimeltään Midnight Forest. Niin täydelliset meidän makuuhuoneeseen, että melkein itkettää.

Ei minuakaan maailmantuska kolkuttele joka päivä, mutta joskus pysähdyn asiaa miettimään. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut syntyä Suomeen. Eniten olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Harmittaa, koska tavallisena kuolevaisena on niin vaikea tehdä enempää kuin jo tekee. En lentele ympäriinsä ja ostan harkiten. Pitäisi jotenkin pystyä vaikuttamaan isommin, mutta aika vaikeaahan se on.

Koetko sinä maailmantuskaa?