Tänään on se juhlapäivä, kun vauva on 2 kuukautta vanha, jee! Googletin eilen taas huvikseni, mitä kahden kuukauden ikäiselle vauvalle pitäisi kuulua, mutta en löytänyt mitään uutta mitä en jo olisi lukenut. Ehkäpä siis kerron vain oman versioni, mitä meidän vauveli touhuaa tässä iässä.

Ainakin nukkuu just nyt ja hymyilee mennessään. Vauva alkoi hymyillä monta viikkoa sitten ja se on tietysti aivan ihanaa! ♥ Pääkin nousee, kun vaan viitsii vähän, mutta ensireaktio mahallaan on kuin minä aikoinaan kuntosalilla ihana Marianne Katila pt:na. Sarjat olivat ihan jäätäviä ja minun kiroilusta tiesi treenin tuntuvan juuri oikealla tavalla.

Vauva viihtyy joitakin hetkiä itsekseen leikkimatolla ja sitterissä. Ei silti niin pitkiä aikoja, että ehtisin välttämättä syödä rauhassa tai esimerkiksi aamuisin juoda teen hiljaisuudessa. Sylissä ei saa pitää enää kuin joko olkapäällä tai naama menosuuntaan. Ja varsinkin täytyy olla menosuunnassa menohousut jalassa, koska sohvalla on erittäin tylsää. Sohva on vain syömistä varten eikä hengailua siellä ei siedetä.

Suurin muutos viime viikkojen aikana on yhtäkkiä tapahtunut nukkumisessa. Ensin olin huolissani aikooko vauva nukahtaa rinnalle koko vauvavuoden ja heti perään se vain loppui. Okei, hän nukahtaa kyllä rinnalle, mutta ruokailuvälineen tippuessa suusta hän herää. Jos siis haluaa hänen nukkuvan kunnolla, hänet täytyy asetella nukkumaan muualle erikseen. Olenkin ollut vähän ihmeissäni ensin mikä juttu, mutta nyt saattaa olla jo muodostumassa joitakin rutiineja. Hän nimittäin tykkää nukkua vaunuissa. Ihan sisälläkin. Eilen hän nukkui ensimmäiset päiväunet vaunuissa ja toiset vaunulenkillä. Illalla oli pakko lopulta viedä omaan pinnasänkyyn, jonne ei nukahda ihan mukisematta, mutta nukahtaa kuitenkin.

Paino hänellä ei nouse vieläkään mitään kiloa kuukaudessa. Tarkemmin tiedän vasta huomenna, kun käymme neuvolassa, mutta on tässä omia kotipunnituksia tehty lähes päivittäin. Ei hän vieläkään mikään nelikiloinen ole, mutta toivottavasti pian!

2 kuukautta vanha vauva on siis jo aivan eri kuin kuukausi takaperin. Silloin oltiin vielä niin sylivauvoja ja nyt alkaa ympäristö kiinnostaa kovasti. 🙂

Kun kelit alkoivat viiletä, kaivoin kaapista 20 vuotta vanhan tuulitakkini ja muina miehinä vedin päälleni. Vaan ei se ollutkaan sopiva enää! Lantioni oli leventynyt tosissaan raskauden aikana, joten takki hädin tuskin meni ympäri ja sain sen kiinni. Maha on niin iso edelleen, ettei takkia voi todellakaan pitää ja joudun lenkkeilemään yhdellä rikkinäisellä vanhalla takilla. Ei sillä, että vika olisi pelkästään lantiossa, on tässä persekin leventynyt seitsemän viikon imetysistumisen jäljiltä. Suklaalla on osuutta asiaan.

Mun on pitänyt monta kertaa hankkia uusi tuulitakki vanhan tilalle, mutta en vain ole löytänyt sopivaa korvaajaa. Nyt sitten en halua ostaa uutta vaan mahtua vanhaan. 😀 En enää muista miksi piti ostaa uusi vai olikohan niin, että 20 vuotta vanha takki ei enää pidä tuulta kunnolla? Se saattoi olla se syy. En silti voi ostaa uutta ennen kuin mahdun vanhaan, sillä en halua ostaa sellaista takkia, joka ehkä on iso vuoden päästä. Kyllähän takin täytyy vähintään tuon 20 vuotta kestää, eikö!

Lantioni (ja perseeni) saisi kaventua ihan muutenkin, kun ilmojen kylmetessä tarvitsee kunnon housutkin pukea. Lisäksi kyllästyttää jo ne kaikki samat äitiysalkkarit, joita olen pitänyt koko vuoden.

Ajattelin raskauden jälkeen voivani pukeutua vanhoihin vaatteisiin, mutta se nyt ei aivan toteutunut sillä aikataululla kuin luulin. Taitaa mennä vielä pitkään ennen kuin voin haaveilla jostain muista vaatteista kuin äitiysajan kalsareista. Onneksi neulemekot todennäköisesti kuitenkin menevät, se tietysti tässä vuodenajassa on ihan hyvä juttu.

Tarvitsisin myös uudet lenkkarit, mutta niitäkin tuntuu olevan vaikea hankkia, kun ei kiinnosta plärätä nettikauppoja. Enemmän kiinnostaa millaisen mobilen hankkisin vauvan pinnasänkyyn sekä kaikki muut vauvalle hankittavat asiat. Näinkö tämä siis menee, mamma kulkee missä lie ryysyissä, mutta vauvalle voi sitten ostaa kyllä sitä sun tätä? 🙂