Lempikauneus tarjosi minulle mahdollisuuden käydä värianalyysissa, kun olen käymässä taas Etelä-Pohjanmaalla. Niinpä tuossa joulun välipäivinä laitoinkin Marjaanalle viestiä notta nyt olisin Vimpelissä. Sovittiin heti aika ja niin hurautettiin Saukonkylälle, jossa en muuten koskaan ollut käynyt enkä tiennyt siellä olevan niinkin hienot maisemat kuin oli.

Kaksi postilaista osasi tietysti perille ja auton jätettyämme keskelle pihaa parkkiin, astuimme sisään rakennukseen, jossa Marjaana värianalyyseja tekee. Otin tottakai koko perheen mukaan, koska oma kuski on näppärä ja luotin siihen, että tyttöjen äidillä on meidän lapselle jotain aktiviteettia tarjolla ja näinhän se olikin.

Tämä ei ollut minun ensimmäinen kerta värianalyysissa. Edellinen tehtiin Alajärven kauppiksen yhdellä valinnaisella kurssilla joskus ennen vuotta 2002. Silloin minut tulkittiin kevääksi, mutta nykyäänhän värianalyysissa on paljon muutakin kuin vain neljä eri vuodenaikaa. Voi olla esimerkiksi kirkas tai pehmeäkin.

Aloitimme analyysin tutkimalla sopiiko minulle ennemmin kylmät vai lämpimät sävyt. Olin tottakai kuvitellut, että lämpimät, mutta kyllä nyt voiton veivät kylmät sävyt. Tiesin minulle sopivan erinomaisesti vaaleansininen ja se jäikin edelleen voimaan, siitä olen onnellinen.

Suurimmat yllätykset olivat sekä harmaa että hopea. Minulle ei siis sovikaan kulta niin hyvin kuin hopea. Kaikki koruni olen aina ostanut ennemmin kultaisena kuin hopeana, kaikki meikkini ovat lämpimiä sävyjä ja yhtään harmaata paitaa en omista, kun olen luullut, ettei harmaa sovi kellekään. Olen tästäkin todella innoissani: harmaa ja hopea! Saan jatkossa hankkia näitä sävyjä vaatekaappiini. 😍

Olen pehmeä kesä. Yllä olevassa viuhkassa ovat kaikki kesän sävyt ja sellaisen sain mukaani analyysista. Sain myös pienen kortin, joka mahtuu kukkaroon, joten jatkossa pystyn aina kaupassa katsomaan onko vaate oikean sävyinen minulle. Kätevää.

Tykkään tästä värianalyysikonseptista, koska tämä auttaa rajaamaan omaa vaatekaappia parempaan suuntaan eikä hutiostoksia värin puolesta pitäisi enää tulla. Voin itse unohtaa kaikki ihanat syksyn värit, vaikka eihän värianalyysi kiellä käyttämästä ns. huonommin sopivia sävyjä.

Tämä analyysi oli ihana! ❤️

Olin eilen Helsingissä! Päätin viime hetkellä ilmoittautua mukaan Vaikuttajamedian juhliin, jotka olivat eilen Votto Boutique Apartmentsin asunnossa Lönnrotinkadulla. Parin vuoden tauon jälkeen tuli matkustettua junalla, joka sekin oli ehtinyt jotenkin muuttua hurjasti entisajoista, kun nykyään on joku appi ja pystyy vaikka seuraamaan junaa kartalla tai tilata ruokaa omalle paikalle. Matkaseurana mulla oli mun taitava uimakoutsi Henriikka. 😊

Jos edellisestä junamatkasta oli ikuisuus, niin oli myös meikkaamisesta luomivärin kera. Oikein mietin matkalla, että olenkohan tosiaan meikannut viimeksi kunnolla omissa häissä? Ei sentään, olihan meillä työporukan kekkerit viime keväänä. 😅

Värianalyysin jäljiltä, josta en vieläkään ole kertonut teille, oli haastavaa löytää sellaista luomiväriä, jonka olisin halunnut. Olisin halunnut hopeaa, mutta en omistanut sinne päinkään oikein mitään. Niinpä sutasin mekkooni sopivaa vihreää hieman ja päälle tummia sävyjä.

Ilahduin kovin Tavis Timon paikallaolosta, sillä hän on mun lempparisipsi nykyään. Oikiasti! 😁

Zozolet olivat ylihyviä kuin myös taustalla näkyvät taatelit!

Just noin hauskaa meillä oli. 😁 En tiedä mitä tyhmää juttua olen ollut tuossa kertomassa Aadalle, mutta siinä on varmaan meikäläisen perusilme parhaimmillaan. Oikeastaan Aadan tapaaminen oli hassu sattuma, kuten kaikki tässä elämässä tuntuu olevan. En ennestään tuntenut Aadaa, mutta tunsin hänen isänsä 20 vuotta sitten, kun hän tuli meille opettajaksi Seinäjoella ammattikorkeassa. Siitä täytyi tietysti kertoa se, mitä muistin. 😄

Tutustuin toki myös muihinkin hienoihin ihmisiin, mutta mitään vastaavaa yhteistä ei sentään ollut kenenkään muun kanssa. Ihana käydä välillä tällaisissa juhlissa, kun eipä kekkereitä mitenkään liian usein ole ollenkaan.

Peilisi oli hassu vekotin, selfiepeili.

Henriikan kanssa riensimme ysin junaan ja nautimme hiljaisuudesta lasten leikkivaunussa. 😁 Yhdentoista jälkeen kipitin Kupittaalta bussipysäkille ja odottelin bussia 20 minuuttia. Kotona olin puolilta öin ja tänään olenkin sitten ollut aikamoisen väsynyt emäntä, mutta sitä ne bileet teettää. Upeaa oli, vitsit! Kyllä elämässä pitäisi olla enemmän tällaisia tapahtumia. Seuraavia Vaikuttajamedian juhlia odotellessa. 😁